Kaivoveden tutkimus radonilla – porakaivon vesianalyysi

(1 arvostelu)
319.00 €
Laaja kaivoveden analyysi pora- ja rengaskaivon vedelle akkreditoidussa laboratoriossa. Paketti sisältää 21 tutkimusta, jotka kertovat veden hygieenisen laadun, terveydelle haitalliset aineet kuten radonin, arseenin ja uraanin sekä raudan, mangaanin, kovuuden ja muut veden makuun ja putkistoon vaikuttavat ominaisuudet. Saat näytepullot ja selkeät ohjeet kotiin, ja tulokset valmistuvat tyypillisesti noin kahdessa viikossa. Autamme mielellämme tulosten tulkinnassa ja sopivan vedenkäsittelyn valinnassa.
–
+

✔️ Toimitukset koko Suomeen nopeasti ja joustavasti!
✔️ Maksa haluamallasi tavalla, verkkopankissa tai kortilla
✔️ Henkilökohtainen soitto laitetilauksissa rahdin sopimiseksi
✔️ Valmistajan takuu laadun takeena

Maksutavat

Laitetilauksille – Lasku sähköpostitse – 14 päivää

Voit tilata valtaosan järjestelmätuotteista myös sähköpostilaskulla. Lasku lähetetään tavaran poistuessa varastostamme, jolloin pääset näkemään tuotteen ennen sen maksamista. Valitse vaihtoehto verkkokaupan kassalla tai asioi henkilökohtaisesti: [email protected]

Tuotekuvaus

Kaivoveden analyysipaketti radonilla – tiedä tarkalleen, mitä kaivovetesi sisältää

Kaivoveden laatuun vaikuttavat sekä kallioperä että maaperän pintakerrokset. Porakaivon vesi on usein kirkasta ja raikkaan makuista, mutta kallioperästä veteen voi liueta aineita, joita ei näe, haista eikä maista. Tällaisia ovat esimerkiksi arseeni ja uraani. Rengaskaivo ottaa vetensä läheltä maanpintaa, joten sen laatuun voivat vaikuttaa sadevedet, lumien sulaminen, lähiympäristön maankäyttö ja kaivon rakenteiden kunto. Veden laatu voi myös vaihdella vuodenaikojen mukaan. Vesianalyysi on ainoa tapa varmistaa, että juomavetesi on turvallista, ja se on myös paras lähtökohta oikean vedenkäsittelyratkaisun valinnalle.

Analyysipaketti sopii sekä porakaivon että rengaskaivon vedelle. Se kertoo veden hygieenisen laadun, terveydelle haitalliset aineet, kuten arseenin ja uraanin, sekä merkit pinta- tai jätevesien vaikutuksesta. Lisäksi se mittaa ne ominaisuudet, jotka vaikuttavat veden makuun, väriin, sameuteen, saostumiin ja putkistoon. Analyysit tehdään akkreditoidussa testauslaboratoriossa, ja saat tulokset sähköpostitse PDF-todistuksena sanallisen lausunnon kera.

Kun tulokset ovat valmiina, autamme mielellämme niiden tulkinnassa ja kerromme, millainen vedenkäsittely sopii juuri sinun kaivollesi.

Mitä vedestä analysoidaan ja miksi

Rauta on Suomen kaivovesien yleisin laatuhaitta. Sitä on maa- ja kallioperässä kaikkialla Suomessa, ja sitä liukenee veteen erityisesti silloin, kun pohjavesi on vähähappista.

  • Vaikutus veteen: Rautapitoinen vesi on kellertävää tai ruskeaa, ja seistessään siihen muodostuu ruskeita höytyjä. Vesi maistuu metalliselta, erityisesti kahvissa ja teessä. Rauta värjää pyykkiä, astioita ja kylpyhuoneen kalusteita ja edistää putkiston syöpymistä.
  • Miksi tutkia: Rauta ei ole terveyshaitta, mutta sen pitoisuus ratkaisee, millainen vedenkäsittely kohteeseen sopii. Kaivovedelle suositeltu enimmäispitoisuus on 0,4 mg/l, ja hyvässä kaivovedessä rautaa on alle 0,1 mg/l. Rautaa esiintyy sekä pora- että rengaskaivoissa.
  • Käsittely: Rautaa poistetaan ilmastuksella ja suodatuksella, hapettavilla tai katalyyttisillä massasuodattimilla, ioninvaihdolla sekä käänteisosmoosilla. Lievempään rautaan riittää usein raudanpoistosuodatin. Korkeisiin pitoisuuksiin ja moniongelmaiseen veteen sopii käänteisosmoosilaite. NERO-laitteet on suunniteltu käsittelemään korkeitakin rautapitoisuuksia ilman erillistä raudanpoistoa. Lue lisää: Miksi NERO sopii korkeille rauta- ja mangaanipitoisuuksille

Mangaani esiintyy kaivovedessä usein yhdessä raudan kanssa, mutta sen määrää ei voi päätellä raudasta, vaan se on aina mitattava erikseen.

  • Vaikutus veteen: Mangaani näkyy tummanharmaana tai mustana sakkana, kun vettä juoksutetaan tavallista voimakkaammin. Yleisesti mangaani huomataan öljymäisestä kalvosta veden pinnalla. Se aiheuttaa pahaa makua veteen, ruokiin ja juomiin, tahraa pyykkiä ja jättää kerrostumia kalusteisiin. Putkistoon ja säiliöihin kerääntyvät mangaanibakteerit voivat aiheuttaa myös pahaa hajua.
  • Miksi tutkia: Kaivovedelle suositeltu enimmäispitoisuus on 0,1 mg/l (100 µg/l), ja hyvässä vedessä mangaania on alle 0,05 mg/l. Suurina pitoisuuksina mangaanilla voi olla terveysvaikutuksia, ja tutkimuksissa runsaasti mangaania sisältävä juomavesi on yhdistetty lasten oppimis- ja käyttäytymishäiriöihin.
  • Käsittely: Mangaani on vaikeampi poistaa kuin rauta, koska se hapettuu hitaammin. Pelkkä ilmastus ei aina riitä, ja katalyyttiset massasuodattimet vaativat yleensä yli 7,5:n pH:n. Käänteisosmoosi poistaa mangaanin, eivätkä NERO-laitteet tarvitse erillistä mangaaninpoistoa edes korkeilla pitoisuuksilla.

Arseeni on kallioperästä veteen liukeneva alkuaine. Suomessa se on paikallinen ongelma erityisesti porakaivoissa. Pitoisuudet ovat suurimpia osassa Pirkanmaata ja Keski-Lappia, mutta kohonneita arvoja on laajasti myös Etelä- ja Länsi-Suomessa.

  • Vaikutus veteen: Arseenia ei huomaa vedestä mitenkään. Pitkäaikainen arseenipitoisen veden juominen lisää syöpäriskiä, esimerkiksi virtsarakon, ihon ja keuhkojen syöpien riskiä.
  • Miksi tutkia: Juomaveden arseenin enimmäispitoisuus on 10 µg/l, ja hyvässä kaivovedessä arseenia on alle 1 µg/l. Lähekkäistenkin porakaivojen arseenipitoisuudet voivat poiketa paljon toisistaan, joten oma kaivo kannattaa aina tutkia.
  • Käsittely: Arseenia poistetaan käänteisosmoosilla sekä aktivoituun alumiinioksidiin tai rautamassaan perustuvilla massasuodattimilla. Poistotehoon vaikuttaa arseenin hapetusaste, joten laite valitaan aina analyysin perusteella. Yleensä arseenia tarvitsee poistaa vain juoma- ja ruokavedestä, mutta erittäin korkeissa pitoisuuksissa se on suositeltavaa poistaa myös käyttövedestä. NERO-laitteet poistavat joko hyvin tai erittäin tehokkaasti arseenia, riippuen sen hapetusasteesta. Tarkistamme soveltuvuuden aina vesianalyysistä.

Uraani on kallioperän luonnollinen alkuaine, jota esiintyy etenkin porakaivoissa ja yleensä samoilla alueilla kuin radonia.

  • Vaikutus veteen: Uraani ei näy, haise eikä maistu. Suomessa esiintyvillä pitoisuuksilla sen terveyshaitat liittyvät lähinnä kemialliseen myrkyllisyyteen, ja se voi heikentää munuaisten toimintaa.
  • Miksi tutkia: Vesilaitosten vedelle uraanin enimmäispitoisuus on 30 µg/l, ja samaa arvoa pidetään terveyden kannalta suurimpana hyväksyttävänä pitoisuutena myös kaivovedelle. Säteilyturvakeskus suosittaa uraanin mittaamista jokaisesta porakaivosta.
  • Käsittely: Kotitalouksissa uraania poistetaan anioninvaihdolla, nanosuodatuksella tai käänteisosmoosilla. Kalvosuodatuksella poistetaan yli 99 % uraanista. Koska uraani on haitallinen vain juotuna, riittää yleensä juoma- ja ruokaveden käsittely. NERO-laitteet poistavat uraania myös korkeina pitoisuuksina.

Fluoridia on luonnostaan paljon erityisesti rapakivialueiden pohjavedessä Kaakkois-Suomessa, Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Porakaivoissa pitoisuudet ovat yleensä suurempia kuin rengaskaivoissa.

  • Vaikutus veteen: Fluoridi ei vaikuta veden makuun eikä ulkonäköön. Pieninä määrinä se vahvistaa hammaskiillettä, mutta liian suuri määrä aiheuttaa ruskeita laikkuja hampaisiin ja voi haurastuttaa luustoa.
  • Miksi tutkia: Juomaveden fluoridin enimmäispitoisuus on 1,5 mg/l. Fluoridi kannattaa tutkia erityisesti perheenlisäystä odotettaessa, koska lapset ovat herkimpiä sen vaikutuksille.
  • Käsittely: Fluoridia poistetaan käänteisosmoosilla tai aktivoituun alumiinioksidiin perustuvalla suodattimella. Tavallinen aktiivihiili- tai sedimenttisuodatin ei poista fluoridia. Käänteisosmoosi poistaa fluoridin samalla kun se poistaa muut veden liuenneet aineet.

Kloridi kertoo veden suolapitoisuudesta. Kaivoveteen sitä tulee meriveden tai vanhan merenpohjan vaikutuksesta, maantiesuolasta ja joskus jätevesistä. Saaristossa ja rannikolla liian syväksi porattu kaivo voi alkaa vetää suolaista vettä.

  • Vaikutus veteen: Kaivovesissä tavallisilla pitoisuuksilla kloridi ei yleensä maistu, mutta se syövyttää vesijohtoja ja metallisia vesikalusteita. Suurina pitoisuuksina vesi maistuu suolaiselta ja voi rikkoa esimerkiksi pesukoneita jo muutamassa vuodessa.
  • Miksi tutkia: Kaivovedelle suositeltu enimmäispitoisuus on 100 mg/l. Putkiston syöpymisen ehkäisemiseksi kloridia saisi kuitenkin olla alle 25 mg/l, ja hyvässä vedessä sitä on alle 10 mg/l.
  • Käsittely: Suolaa voi poistaa käytännössä vain käänteisosmoosilla. Kun suolaa on paljon, kaikki talouden vesi kannattaa käsitellä, jotta myös vesikalusteet säästyvät. NERO-laitteet on suunniteltu myös suolaisille kaivo- ja merivesille. Lue lisää: Kaivoveden puhdistus mökillä ja omakotitalossa (https://finnvoda.fi/kaivoveden-puhdistus-mokilla/)

Koliformiset bakteerit ovat ns. indikaattoribakteereja. Ne kertovat, että kaivoon pääsee pintavettä, maa-ainesta tai muuta likaa.

  • Vaikutus veteen: Bakteereja ei voi havaita vedestä aisteilla. Koliformiset bakteerit eivät itsessään yleensä aiheuta sairastumista, mutta ne kertovat kaivon suojauksen pettäneen ja siitä, että mukana voi olla myös taudinaiheuttajia.
  • Miksi tutkia: Kaivovedelle koliformisten bakteerien suositeltu enimmäismäärä on alle 100 pmy/100 ml, ja hyvässä vedessä niitä ei ole lainkaan. Rengaskaivot ovat porakaivoja alttiimpia, koska pintavedet pääsevät niihin helpommin esimerkiksi vuotavien saumojen ja kannen kautta.
  • Käsittely: Ensin korjataan syy: kaivon kansi, saumat ja pintavesien ohjaus pois kaivon ympäriltä. Sen jälkeen kaivo desinfioidaan ja vesi tutkitaan uudelleen muutaman viikon kuluttua. Jatkuvaan suojaan kirkkaalle vedelle sopii UV-laite. Käänteisosmoosi poistaa myös bakteerit ja virukset.

Escherichia coli on ulosteperäinen bakteeri. Se tarkoittaa, että kaivoon on päässyt ihmisten tai eläinten ulostetta, esimerkiksi jätevesijärjestelmästä, lannasta tai pintavalumien mukana.

  • Vaikutus veteen: E. coli ei näy, haise eikä maistu. Ulosteperäisen saastumisen mukana veteen voi päätyä taudinaiheuttajia, jotka aiheuttavat vatsatauteja.
  • Miksi tutkia: Juomavedessä ei saa olla lainkaan E. coli -bakteereja. Jos niitä löytyy, juoma- ja ruokavesi kannattaa keittää tai hankkia muualta siihen asti, kunnes asia on korjattu.
  • Käsittely: Saastumisen lähde etsitään ja poistetaan, minkä jälkeen kaivo kunnostetaan ja desinfioidaan ja vesi tutkitaan uudelleen. Jos saastumisriski jää pysyväksi, vesi voidaan desinfioida jatkuvasti UV-valolla tai puhdistaa käänteisosmoosilla. UV-laite toimii parhaiten kirkkaassa vedessä, joten rauta ja sameus on poistettava sitä ennen.

Suolistoperäiset enterokokit ovat E. colin tavoin ulosteperäisiä bakteereja. Ne kestävät ympäristössä yleensä pidempään kuin E. coli, joten ne voivat paljastaa myös vanhemman saastumisen.

  • Vaikutus veteen: Enterokokit eivät näy vedessä, mutta niiden esiintyminen tarkoittaa, että veteen voi päätyä myös taudinaiheuttajia.
  • Miksi tutkia: Juomavedessä ei saa olla lainkaan suolistoperäisiä enterokokkeja. Yhdessä E. colin ja koliformisten bakteerien kanssa ne antavat kattavan kuvan kaivon hygieenisestä laadusta.
  • Käsittely: Sama kuin E. colin kohdalla: saastumislähteen poisto, kaivon kunnostus ja desinfiointi, uusintanäyte sekä tarvittaessa UV-desinfiointi tai käänteisosmoosi.

Nitraatti on typpiyhdiste, joka kertoo aina likaantumisesta. Sitä päätyy kaivoveteen lannoituksesta, eläinten ulosteista, vuotavista jätevesijärjestelmistä ja huonosti sijoitetuista kuivakäymälöistä. Kohonneet pitoisuudet ovat tavallisempia maatalousalueiden rengaskaivoissa.

  • Vaikutus veteen: Nitraatti ei näy eikä maistu. Imeväisikäisillä se voi muuttua elimistössä nitriitiksi, joka haittaa veren hapenkuljetusta.
  • Miksi tutkia: Nitraatin enimmäispitoisuus juomavedessä on 50 mg/l. Nitraatti kannattaa tutkia erityisesti, jos taloudessa on vauvoja tai kaivon lähellä on peltoja, eläimiä tai jätevesijärjestelmä.
  • Käsittely: Ensin selvitetään ja poistetaan likaantumisen syy, sillä pelkkä käsittely ei korjaa ongelmaa. Jos käsittelyä tarvitaan, nitraattia poistetaan käänteisosmoosilla tai anioninvaihdolla. Nitraatti on haitallinen vain juotuna, joten muuhun käyttöön vettä voi käyttää ilman käsittelyä.

Nitriitti on typpiyhdisteiden välivaihe, jota syntyy, kun ammonium hapettuu tai nitraatti pelkistyy. Sen pitoisuus on yleensä pieni, mutta pienikin määrä on merkki tuoreesta likaantumisesta tai bakteeritoiminnasta kaivossa tai putkistossa.

  • Vaikutus veteen: Nitriitti ei näy eikä maistu. Se on nitraattia haitallisempi, erityisesti vauvoille.
  • Miksi tutkia: Nitriitin enimmäispitoisuus juomavedessä on 0,5 mg/l. Yhdessä nitraatin ja ammoniumin kanssa nitriitti kertoo, onko likaantuminen tuoretta vai vanhaa.
  • Käsittely: Likaantumisen syy korjataan ensin. Jos nitriittiä muodostuu putkistossa, vesijohdot ja niihin kytketyt suodattimet puhdistetaan ja desinfioidaan. Juomaveden nitriittiä voi vähentää käänteisosmoosilla.

Ammonium ei itsessään ole myrkyllistä, mutta se on tärkeä likaantumisen merkki. Sitä päätyy kaivoveteen jätevesistä, ulosteista ja lannoitteista, ja rannikolla myös luontaisesti vanhan merenpohjan alueelta.

  • Vaikutus veteen: Ammonium ei näy eikä maistu tavallisina pitoisuuksina, mutta se voi hapettua nitriitiksi kaivossa tai putkistossa.
  • Miksi tutkia: Kaivovedelle suositeltu ammoniumin enimmäispitoisuus on 0,50 mg/l. Kohonnut arvo kannattaa aina selvittää, koska se voi viitata jätevesien pääsyyn kaivoon.
  • Käsittely: Jos ammonium on peräisin jätevesistä, ensin korjataan saastumisen syy. Vanhasta merenpohjasta peräisin olevaa ammoniumia voidaan poistaa ioninvaihdolla, ja käänteisosmoosi vähentää sitä juomavedestä.

Analyysin CODMn-arvo kertoo veden orgaanisen aineksen eli käytännössä humuksen määrän. Humusta tulee kaivoon maaperästä, soilta ja pintavesistä, joten se on tyypillisempää rengaskaivoissa.

  • Vaikutus veteen: Humus värjää veden kellertäväksi tai ruskeaksi ja aiheuttaa maa- ja mutamaista hajua ja makua. Se on myös ravintoa bakteereille ja voi sitoa itseensä rautaa, mikä vaikeuttaa raudanpoistoa.
  • Miksi tutkia: Kaivovedelle suositeltu CODMn-arvo on enintään 5 mg/l. Kohonnut arvo kertoo usein pintavesien pääsystä kaivoon.
  • Käsittely: Ensin kannattaa tarkistaa kaivon rakenteet ja pintavesien ohjaus. Humusta poistetaan anioninvaihdolla ja käänteisosmoosilla. Aktiivihiilisuodatin auttaa lievissä maku- ja hajuhaitoissa, mutta suurempiin humuspitoisuuksiin se ei riitä.

Veden kovuus johtuu pääosin kalsiumista ja magnesiumista. Suomen pohjavedet ovat yleensä pehmeitä, mutta kalkkikivialueilla kaivovesi voi olla kovaa.

  • Vaikutus veteen: Kova vesi jättää kalkkisaostumia vedenkeittimiin, lämminvesivaraajaan, suihkusuuttimiin ja hanoihin ja heikentää pesuaineiden tehoa. Hyvin pehmeä vesi taas voi yhdessä matalan alkaliteetin kanssa syövyttää metalliputkia.
  • Miksi tutkia: Kovuudelle ei ole asetettu raja-arvoa, mutta yli 1,0 mmol/l (6 °dH) kovuus aiheuttaa helposti kalkkisaostumia, ja alle 0,5 mmol/l (3 °dH) kovuus lisää korroosioriskiä. Kovuus vaikuttaa myös siihen, miten muut vedenkäsittelylaitteet kannattaa mitoittaa.
  • Käsittely: Kovaa vettä pehmennetään ioninvaihtoon perustuvalla vedenpehmentimellä tai käänteisosmoosilla, joka poistaa kovuussuolat lähes kokonaan.

pH kertoo, onko vesi hapanta vai emäksistä. Suomen pohjavedet ovat usein happamia: vanhoissa rengaskaivoissa pH on keskimäärin noin 6,4, kun taas porakaivoissa se voi olla luonnostaan yli 7.

  • Vaikutus veteen: Hapan vesi syövyttää kupari- ja rautaputkia ja vesikalusteita. Kuparia irtoaa veteen ja se voi näkyä vihreinä raitoina altaissa. Hyvin korkea pH taas lisää kalkkisaostumia.
  • Miksi tutkia: Kaivoveden pH:n tavoitetaso on 6,5–9,5, ja putkiston kannalta hyvän veden pH on yli 7.
  • Käsittely: Pientä happamuutta korjataan alkaloimalla eli nostamalla pH:ta kalkkikivellä tai alkaloivalla suodattimella. Myös ilmastus nostaa pH:ta poistamalla vedestä hiilidioksidia.
  • Huomioi, että pH-arvo on vain agregaattiluku, eikä se kerro veden todellisesta syövyttävyydestä. Käänteisosmoosivesi on usein pH-arvoltaan lievästi hapan johtuen sen heikosta puskurointikyvystä, jolloin hiilidioksidi liukenee siihen herkästi, heilauttaen analyysiteknistä pH-arvoa.

Sameus kertoo vedessä olevista hiukkasista, kuten savesta, saostuneesta raudasta tai pintaveden mukana tulleesta aineksesta. Vastatehdyn kaivon vesi on usein aluksi sameaa.

  • Vaikutus veteen: Samea vesi on epämiellyttävän näköistä ja edistää putkiston syöpymistä. Sameus heikentää myös UV-desinfioinnin tehoa. Maitomainen, vaalea sameus voi johtua alumiinista.
  • Miksi tutkia: Sameuden tavoitetaso on 1,0 NTU. Kohonnut sameus kertoo usein pintavesien tai saven pääsystä kaivoon, ja sameusarvoa tarvitaan esisuodatuksen mitoittamiseen.
  • Käsittely: Kaivon rakenteiden kunnostus, sedimenttisuodatus ja tarvittaessa käänteisosmoosi. Jos sameus johtuu raudasta, käsitellään rauta.

Alumiinia liukenee veteen erityisesti happamista maaperistä, joten se liittyy usein matalaan pH:hon ja rengaskaivoihin.

  • Vaikutus veteen: Alumiini voi aiheuttaa veteen maitomaista, vaaleaa sameutta. Alumiinipitoinen vesi voi olla haitallista munuaispotilaiden dialyysihoidossa.
  • Miksi tutkia: Kaivovedelle suositeltu alumiinin enimmäispitoisuus on 200 µg/l. Alumiinin määrä kertoo myös siitä, kuinka hapan maaperä ja vesi ovat.
  • Käsittely: Kun veden pH nostetaan alkaloimalla, alumiinia liukenee vähemmän. Juomavedestä alumiinin poistaa käänteisosmoosi.

Hajun analyysi kertoo, onko vedessä selvää vierasta hajua. Haju antaa usein vihjeen ongelman syystä.

  • Vaikutus veteen: Mädäntyneen kananmunan haju johtuu rikkivedystä, mutamainen tai maamainen haju humuksesta, metallinen haju raudasta ja viemärimäinen haju voi viitata jätevesien pääsyyn kaivoon.
  • Miksi tutkia: Talousvedessä ei saa olla selvää vierasta hajua tai makua. Hajun syy kannattaa selvittää aina analyysin avulla, koska sama haju voi johtua eri asioista.
  • Käsittely: Hoidetaan hajun syytä. Rikkivetyä vähennetään ilmastuksella tai aktiivihiilellä, ja humus ja rauta käsitellään edellä kuvatuilla tavoilla. Viemärimäinen haju edellyttää aina saastumislähteen selvittämistä. Huomaa, että käänteisosmoosi ei poista kaasuja, kuten rikkivetyä, vaan niitä varten tarvitaan aktiivihiili tai ilmastus.

Väriluku mittaa veden kellertävää tai ruskeaa sävyä. Tavallisimmin väri johtuu humuksesta tai raudasta.

  • Vaikutus veteen: Värillinen vesi näyttää epämiellyttävältä, voi värjätä pyykkiä ja pintoja ja kertoo usein myös maku- ja hajuhaitoista.
  • Miksi tutkia: Väriluvun tavoitetaso on 5. Väriluku yhdessä rauta- ja CODMn-tulosten kanssa kertoo, johtuuko väri humuksesta vai raudasta, ja se vaikuttaa käsittelytavan valintaan.
  • Käsittely: Väriä vähennetään poistamalla sen aiheuttaja: rauta raudanpoistolla tai humus ioninvaihdolla. Käänteisosmoosi poistaa molemmat.

Sähkönjohtavuus kertoo veteen liuenneiden suolojen kokonaismäärän. Se on nopea yleismittari, jonka muutos kertoo, että veden koostumus on muuttunut.

  • Vaikutus veteen: Hyvin pieni sähkönjohtavuus (alle 50 µS/cm) tekee vedestä mautonta, ja yli 2 000 µS/cm vesi voi maistua suolaiselta. Korkea arvo voi kertoa merivedestä, tiesuolasta tai jätevesistä.
  • Miksi tutkia: Sähkönjohtavuuden tavoitetaso on alle 2 500 µS/cm, ja putkiston syöpymisen ehkäisemiseksi sen tulisi olla alle 250 µS/cm. Hyvässä kaivovedessä arvo on noin 100–250 µS/cm.
  • Käsittely: Liuenneita suoloja poistaa käänteisosmoosi. Sähkönjohtavuuden mittauksella voi myös seurata käänteisosmoosilaitteen toimintaa jälkikäteen.

  1. Radon kaivovedessä

Radon on hajuton, mauton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, joka liukenee pohjaveteen kallioperästä. Sitä esiintyy erityisesti porakaivoissa ja Etelä-Suomen graniittialueilla, mutta suuria pitoisuuksia voi löytyä mistä päin Suomea tahansa, ja lähekkäisten kaivojen pitoisuudet voivat erota toisistaan paljon.

  • Vaikutus veteen: Radon ei näy vedessä mitenkään. Se vapautuu sisäilmaan veden käytön aikana, esimerkiksi suihkussa ja astianpesussa, ja hengitetty radon lisää keuhkosyövän riskiä.
  • Miksi tutkia: Radonin enimmäispitoisuus yksityisen kaivon vedessä on 1 000 Bq/l. Säteilyturvakeskus suosittaa radon- ja uraanipitoisuuden mittaamista jokaisesta porakaivosta. Rengaskaivojen vedessä radonpitoisuudet ovat yleensä selvästi pienempiä.
  • Käsittely: Radonia poistetaan ilmastamalla tai aktiivihiilisuodatuksella. Ilmastus tehdään erillisessä säiliössä, ja radonpitoinen poistoilma johdetaan ulos esimerkiksi katon kautta. Sillä voidaan poistaa suuretkin pitoisuudet. Aktiivihiilisuodatus sopii alle 5 000 Bq/l pitoisuuksille, mutta käytössä oleva suodatin säteilee, joten se sijoitetaan asuinrakennuksen ulkopuolelle esimerkiksi erilliseen rakennukseen tai kaivon huoltotilaan. Käänteisosmoosi ei poista radonia, koska radon on kaasu. Jos vedessä on radonin lisäksi muita poistettavia aineita, suunnittelemme radonin poiston mielellämme yhdessä NERO-laitteen kanssa.

Näin etenet

  • Tilaa haluamasi vesianalyysi ja toimitamme sinulle näytepullot sekä näytteenotto-ohjeen postipakettina noutopisteeseen. Paketti sisältää palautuskuoren, johon on valmiiksi liimattu pakettikortti palautusta varten.
  • Lue näytteenotto-ohje heti, kun saat paketin, jotta ymmärrät missä järjestyksessä ja millä ajoituksella näytteenotto kannattaa tehdä.
  • Ota näyte ohjeen mukaan, sulje pullot kuoreen ja vie suljettu kuori lähimpään Postin toimipisteeseen tai Postin palveluita tarjoavaan liikkeeseen, kuten R-kioskeille.
  • Analyysin tuloksissa kestää usein n. 2 viikkoa ja saat tulokset sähköpostiisi niiden valmistuttua.

Yleistä näytteenotosta

  1. Suunnittele lähetyspäivä. Ota näyte maanantaina, tiistaina tai keskiviikkona ja vain päivänä, jolloin ehdit lähettää sen samana päivänä. Tarkista lähimmän Postin toimipisteen viimeinen pakettien jättöaika.
  2. Valitse näytteenottopaikka. Näytteen tulee edustaa vettä, jota normaalisti käytät, joten ota se tavallisesta käyttöpisteestä, esimerkiksi keittiön hanasta.
  3. Juoksuta vettä. Anna veden valua hanasta muutaman minuutin ajan, kunnes sen lämpötila tasaantuu. Näin näyte kertoo kaivoveden laadusta eikä putkissa seisoneesta vedestä.
  4. Täytä bakteeripullo. Pienennä virtausta tasaiseksi ja hitaaksi sulkematta hanaa välillä. Täytä steriili pullo noin 300 millilitraan asti. Älä koske pullon tai korkin sisäpintoihin.
  5. Täytä radonpullo. Aseta 1 litran pullo aivan hanan alle ja anna veden valua hitaasti pullon sisäseinää pitkin, jotta näytteeseen ei sekoitu ilmaa. Täytä pullo aivan täyteen ja sulje korkki.
  6. Täytä kemiallisten tutkimusten pullo. Täytä puhdas pullo noin 0,5 litralla vettä samalla tasaisella virtauksella.
  7. Merkitse tiedot. Kirjaa näytteenoton päivämäärä ja kellonaika tilausvahvistukseen. Ne ovat laboratoriolle tärkeitä tietoja.
  8. Pakkaa ja lähetä. Laita pullot ja tilausvahvistus pakettiin ja lähetä paketti ohjeiden mukaisesti samana päivänä. Näytteen on oltava laboratoriossa 24 tunnin kuluessa näytteenotosta.

Jos vettä ei käytetä pumpun avulla, ota näyte samalla vedennostovälineellä, jota muutenkin käytät, esimerkiksi käsipumpulla tai sangolla. Huuhtele väline ensin kaivovedellä ja siirrä vesi sen avulla näytepulloihin. Voit myös laskea pullon kaivoon suu alaspäin riittävän syvälle, kääntää sen ja antaa sen täyttyä.

Näytteen voi myös tuoda itse laboratorion kaivovesien itsepalvelupisteeseen Lahdessa (Niemenkatu 73, ovi D2) arkisin klo 8.00–14.00. Jos et pääse tuomaan näytettä näytteenottopäivänä, säilytä sitä yön yli jääkaapissa.

Tulokset ja niiden tulkinta

  • Näyte saapuu laboratorioon yleensä lähetystä seuraavana aamuna
  • Bakteerituloksista saadaan tieto noin vuorokauden kuluttua näytteen saapumisesta
  • Kaikki tulokset valmistuvat tyypillisesti noin viikossa
  • Saat tutkimustodistuksen sähköpostitse PDF-muodossa. Todistuksessa on mittaustulokset sekä lyhyt sanallinen lausunto siitä, täyttääkö vesi talousveden laatuvaatimukset ja -suositukset
  • Tulosten tulkinnassa auttaa myös Vesi.fi:n kaivoveden analyysitulkki (https://www.vesi.fi/tyokalut/kaivoveden-analyysitulkki/)
  • Kysyttävää tuloksista tai tilauksesta? Ota yhteyttä meihin: [email protected] tai puh. 044 230 4501. Autamme mielellämme myös sopivan vedenkäsittelyratkaisun valinnassa

Tutkimuksen sisältö

  • Kolimuotoiset bakteerit 36°C [<1 – 2 400 MPN/100 ml]
  • Escherichia coli [<1 – 2 400 MPN/100 ml], koliformisten kanssa
  • Suolistoperäiset enterokokit [<1 – 100 pmy/100ml]
  • Haju
  • Väriluku, suodatettu (0,45 µm)
  • pH
  • Sähkönjohtavuus 25 °C, µS/cm
  • CODMn
  • Kloridi (Cl)
  • Fluoridi (F)
  • ICP-MS ajo, vesi (suoramääritys)
  • Arseeni (As)
  • Mangaani (Mn)
  • Rauta (Fe)
  • Radon
  • Uraani (U)
  • Kovuus (Ca + Mg)
  • Nitraatti (NO3), mg/l
  • Nitriitti (NO2), mg/l
  • Ammonium (NH4), mg/l
  • Sameus
  • Alumiini (Al)

Kenelle analyysi sopii

  • Porakaivon tai rengaskaivon omistajille, jotka käyttävät kaivovettä juomavetenä
  • Uuden kaivon käyttöönottoon tai kaivon kunnostuksen jälkeen
  • Asunnon tai vapaa-ajan asunnon oston yhteydessä
  • Kun veden maku, haju tai väri on muuttunut, vesi on sameaa tai pinnoille ja kalusteisiin tulee saostumia
  • Tulvien, runsaiden sateiden tai lumien sulamisen jälkeen
  • Määräaikaiseen tarkistukseen, jolloin veden laatua kannattaa seurata muutaman vuoden välein
  • Ennen vedenpuhdistuslaitteen hankintaa, jotta ratkaisu voidaan mitoittaa oikein

Toimitussisältö

  • Näytepullot analyyseja varten: steriili pullo mikrobiologisille tutkimuksille, pullo radonille ja pullo kemiallisille tutkimuksille
  • Tilausvahvistus, joka lähetetään näytteen mukana laboratorioon
  • Näytteenotto-ohje ja näytteen palautuksen ohjeet
  • Laboratorioanalyysit ja tutkimustodistus sähköpostitse PDF-muodossa

Arvostelut

5,0
1 arvostelu
Kaivoveden tutkimus radonilla – porakaivon vesianalyysi
Kaivoveden tutkimus radonilla – porakaivon vesianalyysi
319.00 €
-
+